|
MATKAPÄIVÄKIRJA - TORSTAI 28.9. Luontoretkeilypäivä
 |
|
Panoramakuva parvekkeelta satamaan, koko 1300x298.
|
Aamu valkeni kauniina ja kirkkaana. Jo ennen aamusuihkua piti ottaa valokuvat parvekkeelta kohti satamaa sillä näkymä aamuauringossa oli mitä miellyttävin. Koko eteläiselle osalle Kapmaata antaa leimansa korkeat vuorenhuiput ja kun sitä tasapainottaa levollinen meri False Bay-lahdella, niin kombinaatio on mieliinpainuva. Aamiasielle menimme alakerroksen Bertha's -ravintolaan, jonka kanssa hotellilla on aamiaissopimus.
Päivän ohjelmaan olimme aluksi sopineet tarvittavien karttojen hankkimisen. Selvitimme vastaanotosta lähimmän ostoskeskuksen sijainnin ja lähdimme ajamaan M6:sta kohti Noordhoekia kohti Atlantin rantaa. Matkalla silmiimme osui kyllä jo eräs toinen Mall (ostari) ja niinpä kurvaisimme sinne. Ainoasta kirjakaupasta löysimme kelvollisen valikoiman karttoja ja vaikka meille suositeltiin kaupan kenties kalleinta osoitekarttaa valitsimme tarpeisiimme paremmin sopivat ja yhdessäkin halvemmat kaksi karttaa. Ne kattavat koko sen alueen jolla me tulemme tämän matkan aikana liikkumaan. Ennen poislähtöämme kurkistimme paikalliseen alkoholiliikkeeseen saadaksemme käsityksen paikallisesta viinien hintatasosta. Halvimmat viinit olivat noin 1.5 euroa/plo normaalin hinnan ollessa vähän yli 2 euroa.
 |
|
Southern Ring Whale.
|
 |
|
Kaunis mutta tuntematon.
|
Ajeltuamme tovin ihailemassa kauniita asuntoja suuntasimme nokan kohti rantatietä M4 ja sitä sitten kohti hotellia. Fish Hoekin eteläpuolella jouduimme pysähtymään liikenneruuhkaan ja annoimme kiireempien mennä suosiolla ohi. Liikenneruuhkan syy ei ollutkaan mikään tavallinen vaan porukka säntäsi ulos autoista katukäytävälle kiikareineen ja kameroineen, jolloin tajusimme mekin syyn moiseen piittaamattomuuteen liikenteessä: valaat. Maltoimme sentään pysäköidä auton kunnolla rotvallin reunalle ja kahmimme kiikarin ja kamerat mukaamme ja liityimme rantaa reunustavaan ihmismassaan. Hetkeen emme nähneet mitään muuta kuin normaaleja aaltoja ja yhden kiven joita aallot huuhtelivat. Siinä vaiheessa kun "kivi" puhalsi höyry- ja vesisuihkun tiesimme nähneemme ensimmäisen valaan. Ennen poislähtöämme näimme kauempana rannasta vielä kolmen valaan parven. Tämän jälkeen saatoimmekin hyvillä mielin suunnata kohti Hyväntoivonniemen eteläkärkeä Cape Point'ia. Matkan varrella pysähdyimme aina kun tuntui tarvetta valokuvaamiseen ja niitähän tuli milloin kohteena oli kaunis näkymä merelle tai toisinaan jokin tuntematon kukkanen.
Hannun toimiessa kuskina saavuimme Cape Pointin majakan parkkipaikalle. Ennen lipun ostamista erikoiseen vaijerivetoiseen kaapelivaunuun, jolla saattoi matkata kuipulle majakan lähettyville kävimme ostamassa läheisestä kioskista tukevat voileivät ja vesipullot pikalounaalle, jonka nautimme katsellen False Bayn ylitse kohti Afrikan eteläisiä osia, jotka tosin eivät mitenkään voineet näkyä silmiimme sillä horisontissa oli aavistuksenomainen usva. Kaapelivaunu "Funicular" vei meidät kivuttomasti huipulle ja saatoimme taas räpsiä kameroillamme monia kuvia Bartolomeu Diaksen aikoinaan "löytämältä" maakaistaleelta.
Jossain vaiheessa Timo siirtyi Shopping-moodiin minun kipaistessa vieläkin etelämmäksi niemellä kohti siellä sijaitsevaa pikkuruista loistoa, jonka läheisyydessä tyrskyt moukaroivat rantaa herkeämättömään tahtiin. Puolentoista tunnin patikkamatkasta pystyy selviämään alle kolmanneksessa ja vielä nauttimaan moninaisesta kukkaloistosta ja jylhistä maisemista. Sitten olikin aika joidenkin matkamuistojen ostamiseen ja matkaan Funicularilla takaisin ala-asemalle ja kohti Simon's Townia.
 |
|
Funicular-kaapelivaunu.
|
|
 |
|
Timo Cape Pointilla.
|
|
 |
|
Hannu tutkimassa etäisyyksiä.
|
|
 |
|
Cape Pointin loisto.
|
|
 |
|
Paviaani.
|
Matkalla koimme liikenteen pysähtymisen uudestaan. Tällä kertaa syynä ei ollut ihmisten siirtyminen autosta ulos rantaan, vaan nyt kaikki pysyivät visusti autojen sisällä ja monet vielä veivasivat mahdollisesti auki olleen ikkunankin kiinni. Syynä oli iso ryhmä Hyväntoivonniemen paviaaneja. Noita lystikkäitä eläimiä elelee alueella arviolta 20 000 yksilöä. Ne ovat lisääntyneet opittuaan kerjäämään ihmisiltä ruokaa ja niinpä nykyään ne ovat välillä kovinkin röyhkeitä. Niiden ruokkiminennon lailla kielletty 500 randin sakon uhalla. Ryhmä tepasteli kuin ruhtinaat M4:lla ja välillä pysähtivät istumaan keskelle päätietä.
 |
|
Jackass-pingviini.
|
Kaupungin eteläosassa on Boulderin ranta, joka on kuuluisa siellä asustavista pingviineistään. Tuo yhdyskunta kuuluu harvoihin Antarktiksen ulkopuolella oleviin pingviinipopulaatioihin ja siitä on tullut hyvin suosittu matkailunähtävyys. Maksoimme 20 randin (vajaa 2 euron) maksun hyvin ylläpidetylle alueelle, jossa pingviinit saavat käyskennellä rauhassa turistien tiiraillessa niitä erityisiltä tasanteilta ja lavoilta. Läheisellä uimarannalla on tosin mahdollisuus uiskennella pingviinien kanssa silloin kun ne ovat vedessä. Maalla lähimmäksi niitä pääsi kulkureitin varrella, jolloin hautovat pingviinit saattoivat pesiä ihan aidan toisella puolella. Lintujen koko ei ole kovin iso ja rannalla olleet suurimmat lokit olivat niitä jonkin verran kookkaampia. Tuntui kyllä melkoisen uskomattomalta kohdata ihan oikeita eläviä pingviinejä reilussa 20 asteen lämmössä kun laji muuten on kylmien alueiden asukki.
 |
|
Pingviiniyhdyskuntaa.
|
|
 |
|
Erikoinen ohje.
|
|
 |
|
Kevään kukkia.
|
|
 |
|
Kingklip (ylempi) ja Snoek.
|
Pingviineistä selvittyämme vietimme hetken hotellilla ennen siirtymistä päivälliselle Salty Sea Dog-ravintolaan. Paikka on kuuluisa laajasta valikoimasta kalaruokia ja niinpä sitten Timon valitessa Kingklip-whitefish -aterian päätin itse kokeilla hotellin respan suosittelemaa Snoek-kalaa. Voin todeta mielihyvällä että ainakin valintani oli mitä onnistunein. Kala oli kyllä kovin isoruotoista ja siksi ne saikin helposti pois. Ruotoisuuden korvasi kyllä erinomainen maku. Tämä paikallinen kala ei ollut normaali lähes mauton kalamössö johon tarvitsee laittaa suolaa ja sitruunapippuria houkutellakseen jonkinlaisen maun esiin. Ei, tämä kala oli todella herkullista. Kaksi kala-ateriaa, jälkiruoaksi omenapiirakkaa vaniljajäätelöllä sekä juomat tekivät vain vain 120 randia (noin 10 euroa), joten tyytyväisinä ja kylläisinä saatoimme tutustua kaupungin pääkadun näyteikkunoihin ennen paluuta hotellille ja tämän jutun kirjoittamista.
Takaisin
|