MATKAPÄIVÄKIRJA - TIISTAI 3.10. Stellenbosch



Tiistai valkeni kauniina ja todella alhaisen vuoroveden vallitessa. Hannun vielä nukkuessa Timo käväisi parvekkeella kuvailemassa. Aamiaisella sitten suunniteltiin päivän ohjelmaa, joksi tuli käynti Stellenboshissa jollakin alueen monista viinitiloista. Timo oli tuonut mukanaan tietoa kahdesta tilasta ja niiden nettisivuilta löysimme ajo-ohjeet, jotka piirsimme yksinkertaiseksi kartaksi paperille. Pyysimme vastaanoton virkailijaa tarkistamaan pitääkö meidän varata aika vierailulle vai riittääkö kun vain ajamme paikalle. Koska emme suunnitelleet osallistua viininmaisteluun oli saamamme tieto, että menoksi vain ilman mitään varauksia.

Klikkaa kuva isoksi
Tilat sijaitsivat hieman samassa suunnassa kuin eilinen Fairy Glen Game Park, mutta eri päätien läheisyydessä. Matkan aikana sitten Timokin sai kokemuksen vasemmanpuoleisessa liikenteessä ajamisesta ja hyvin siitä suoriutuikin. Aikanaan sitten saavuimme Stellenboschiin ja aloimme etsiä netistä löytämäämme osoitetta. Se löytyikin vallan kivuttomasti vaikka viinitiloja oli kymmeniä ellei enemmän yhden ja saman tien varrella. Pysähdyimme muutamaan otteeseen valokuvaamaan viiniseutujen kauniita maisemia. Olimme valinneet kohteeksemme Rust En Vrede -viinitilan, jonka historia juontaa aina vuoteen 1694, jolloin tila perustettiin, eli siis yli 300 vuoden kokemus viinin valmistuksesta, huh huh!

Vaikkemme olleet varanneet aikaa viininmaisteluun, niin yllättäen siihen tarjottiin mahdollisuutta, jonka Timo hyödynsi sekä siitä inspiroituneena päätti ostaa yhden pullon. Yhteen pulloon oli helppo päätyä koska matkatavarat saavat painaa vain 20 kg ja tuliaisia oli osteltu jo ennen tätä. Saimme kuulla lyhyen selostuksen viinin teosta ja tutustua kellaritiloihin, joihin mahtuu maksimissaan noin 500 000 viinipulloa. Viinit kypsyvät pulloissa eräänlaisissa soluissa, joista jokaiseen mahtuu 7000-7500 pulloa.

Klikkaa kuva isoksi
Klikkaa kuva isoksi
Klikkaa kuva isoksi
Kiitollisina kaikesta kuulemastamme lähdimme jatkamaan matkaa, eli palasimme tulemaamme tietä pitkin eräälle toiselle tilalle. Tämän tilan toinen omistaja on niittänyt laakereita ihan muualla kuin viinin parissa, nimittäin Ernie Els on epäilemättä Etelä-Afrikan kuuluisin golfin pelaaja, joka löysi yrityskumppanin Rust En Vrede -tilan omistajan pojasta ja he ostivat yhdessä oman tilan. Tämä tila löytyi kiemurtelevan tien päästä erään kukkulan rinteestä ja täytyy sanoa, että jos R & V:llä oli historiaa, niin tämä oli sitten harmoonisen suunnittelun riemuvoitto. Jo piha-alueet kuvasivat rauhaisaa olemista, joka jatkui japanilaistyylisää sisääntulolla kala-altaineen. Itse tilat olivat sitten sekä Ernie Elsin saavutusten että tilan viinien esittelyä. Heidän viinikellarinsa pidettiin koneellisesti +16 asteen lämpötilassa ja siellä oli sadoittain sekä ranskalaisia että yhdysvaltalaisia tammitynnyreitä, joissa viinit saavat kypsyä.

Klikkaa kuva isoksi
Klikkaa kuva isoksi
Täälläkin oli mahdollisuus maistella tilan tuotoksia yhdessä kolmen saksalaisen kanssa. Pienenä kuriositeettina voi mainita, että esittelytilan vessoissa oli jokaiselle kävijälle omat kankaiset käsipyyhkeet, joten vieraiden viihtyvyyteen panostettiin muutenkin kuin vain upeilla sisätiloilla ja upottavilla sohvilla, joissa vieraiden on miellyttävä rauhassa maistella viinejä. Vaikka meillä oli ollut hieman epäilevät mielialat Elsin viinitilaa kohtaan etenkin kun tiesimme hänen saavutuksensa golfin parissa, niin hienosti ja asiantuntemuksella hoidettu tila kyllä häivytti kaikki epäluulot. Viinitietous on on hyvin hanskassa ja siitä on kiitos yhtiökumppanin Jean Engelbrechtin.

Klikkaa kuva isoksi
Klikkaa kuva isoksi
Stellenboshin Heidelbergin kukkuloilta matkasimme takaisin kohti Simon's Townia tosin eri tietä jota olimme tulleet. Tämän tien varrella näimme myös koskettavan välähdyksen maan heikoimpien elinoloihin kun tien oikealla puolella aukeni useiden hehtaarien kokoinen slummialue. Perillä Simon's Townissa emme ajaneetkaan suoraan hotellille vaan jätimme auton paikallisen rautatieaseman parkkialueelle ja ostimme meno-paluuliput Muizenbergiin. Menomatka oli hyvin positiivinen kokemus junan ollessa siisti ja koska matkustimme iltapäiväruuhkaa vastaan oli vaunu lähes tyhjä. Perillä Muizenbergissä kävimme ostamassa muutaman rompun, jotta voimme tallentaa reissun kuvat varmaan talteen. Paluumatka Simon's Towniin olikin edellisen kääntöpuoli, sillä junavaunu oli jos nyt ei ihan karjavaunu niin jo aikoja sitten parhaat aikansa nähnyt, täynnä ihmisiä (mikä sinänsä ei ollut negatiivista) ja kun vielä vaunuun oli osunut aivan liikaa viinikasvin anteja nauttinut häirikkö, niin matkustamisen taso oli edellistä selvästi heikompi. Missään vaiheessa ei kuitenkaan tuntunut mitään uhkaavaa ja kun mies poistui junasta Fish Hoekissa, niin sen jälkeen loppumatka sujuikin rauhallisissa merkeissä erään toisen matkustajan kanssa ajatuksia vaihtaen.

Päivän päättää tämä nettipäiväkirjan ylläpito, mutta sitä ennen kävimme maistamassa Snoek-kalaa läheisessä Salty Sea Dog -ravintolassa. Tämä matka lähestyy pikku hiljaa päätöstään ja sitä silmällä pitäen pakkasimme tavarat alustavasti jo ennen illallista. Emme tiedä pystymmekö päivitämään sivuja paluumatkan aikana, joten ette hämmästele mikäli seuraava päivitys tuleekin sitten jo kotimaasta.


Takaisin