MATKAPÄIVÄKIRJA - PERJANTAI 29.9. Pöytävuori

Perjantain aamiaiset.

Aamiainen Quarterdeck Coffee Shopissa vastapäätä hotellia. Paikka kuuluu niihin kolmen aamiaispaikan joukkoon joihin saamme aamuisin aamiaisvoucherin. Listalta valittiin omeletti ja englantilainen aamiainen, jälkimmäinen vain siksi etä olisi mitä verrata eiliseen paikkaan. Kumpikin osoittautuivat ihan kelvollisiksi. Yksikään paikoista ei ole tähän mennessä osannut tehdä kunnon teetä, mutta se heille annettakoon anteeksi, vaikka Simon's Town onkin kovin brittiläinen paikka.

Päivän kohteeksi oli keskustelun päätteeksi selkiytynyt Pöytävuori. Päätimme ajaa sinne M6-tien kautta ensin hieman pohjoiseen ja sitten niemen poikki Atlantin rantaan ja rantaa pohjoiseen seuraten lähes suoraan kohteeseen. Matkan varrelle osui eilinen kauppakeskus, josta noudimme tuhdin määrän lounaspiirakoita ja sekä juotavaa. Valikoima oli kuin olisimme olleet amerikkalaisessa supermarketissa, muutenkin tämä Mall on kuin jenkkiläinen vastaava siirretty Etelä-Afrikkaan. Juomahyllyllä oli pituutta kuin nälkävuodella ja sieltä valikoitui sitten terveellisiltä kuulostavia hedelmäpohjaisia mehuja. Veden olimme ottaneet mukaamme jo hotellilta.

 

Scenic route M6.

Jylhää Atlantin rannikkoa.

M6 osoittautui Hannun toivereitiksi, rantakallioilla kiemurtelevaksi serpentiinitieksi, joka tosin oli tullitie ja niinpä maksoimme 23 randia saadaksemme nauttia tien upeista maisemista. Korkean paikan kammoiselle reitti ei ole suositeltava ja kun Timo kärsii jossain määrin sellaisesta niin hän koki tietyt osat matkasta vähemmän miellyttäviksi. Liikaa kiirehtimättä saavuimme Kapkaupunkiin ja tehtyämme pikaisen visiitin kaupungin keskustaan ajoimme Pöytävuorelle johtavalle tielle, jossa parkkeerasimme auton jonon päähän noin puolen kilometrin päähän köysiradan ala-asemasta. Spatseerasimme asemalle, jossa pidimme pienen hengähdystauon, ostimme muutamia postikortteja ja sen jälkeen matkasimme köysiradan gondoolilla noi neljän ja puolen minuutin matkan ylös vuorelle. Pöytävuori on eräs Kapkaupungin suosituimmista ellei suosituin nähtävyys, joka on ollut erikoisen tasaisen lakensa vuoksi tunnettu jo vuosisatoja. Vuoren laelta avautuu kirkkaina päivinä mitä mahtavin näkymä itse kaupunkiin kuin muualle ympäristöön. Vaikka olimmekin saapuneet pilven sisällä ajaen kaupunkiin, niin emme kärsineet pilvistä lainkaan koko vierailumme aikana. Monestihan itse vuoren laki on pilvien peitossa kaupungin ollessa kirkkaan sään aluetta.

Kamerat lauloivat ja digikuvia tallentui muistikortille useita. Välillä pidimme lounastauon 1073 metrin korkeudessa. Vieressämme ei kuitenkaan ollut mitään korkeustaulua kertomassa arvoa vaan Hannun rannetietokoneen GPS-toiminteella tarkistimme satelliitista senhetkisen olinpaikkamme korkeuden ja sijaintitiedot. Vuori on osa luonnonsuojelualuetta, joten siellä vieraileva ei saa poimia mitään eikä jättää luontoon roskia, niinpä kaikki vietiin joko takaisin mukanamme tai jätetiin lajittelupisteeseen. Vuoren laella on ihan kelvolliset palvelut käsittäen ravintolan, matkamuistomyymälän ja vessat. Kaikki ne tuli katsastettua ja hyviksi havaittua. Tapasimme myös erään pariskunnan joka oli saapunut paikalle kävellen vuoren takapuolella olevia kävelyreittejä pitkin. He tosin olivat matkaamassa alas köysiradalla. Noin parin tunnin huipulla olemisen jälkeen matkasimme takaisin alas, jolloin gondoolin pyörivä lattia kierrätti meitä tuplanopeudella ylösmenoon verrattuna ja saimme ihailla näkymiä kaikkiin suuntiin kaksi kertaa. Tuo pyörivä lattia tekee lähes kaikki matkustajat samanarvoisiksi ilman mitään ongelmaa tasapainon säilyttämisessä. Todella kovalla tuulellahan köysirata ei liikennöi ja koko Pöytävuoren laki suljetaan. Köysiratalipun hinta ovat 115 randia aikuiselta.

Matkalla ylös Pöytävuorelle.	Gondooli.	Yläasema ja Lions Head (oik.).	Vuoren laen korkeus ja paikka.
Etäisyyksiä Pöytävuorelta.	Me reissaajat.

 

Kapkaupungin Waterfrontia.

Mount Everest -jäätelöannos.

Victoria & Alfreds Waterfront on nykyään Kapkaupungin uusin ja elävin kauppa- ja viihdekeskus. Se oli tämänpäiväisen retkemme seuraava kohde, joka sijaitsee kaupungin vanhassa satamassa. Paikka on moderni ja viihtyisä etenkin shoppailusta pitäville. Tuossa paikassa Hannu nautti kuuden pallon jäätelöannoksen, joka kustansi vain noin kolme euroa. Ruoan olemme havainneet olevan täällä reilusti Suomen hintatasoa halvemman. Saavuttuamme takaisin autolle päätimme ajaa kaupungin halki samalle reitille, jota matkasimme ensimmäisenä iltana pimeässä jotta saisimme käsityksen reitistä valoisana aikana. Homma oli helpommin sanottu kuin tehty sillä monesti kyltit saapuivat ilman ennakkovaroitusta ikäänkuin puskasta ja niinpä osan ajosta teimmekin sitten kuskin paikkavaistoon luotten saapuen lopulta tielle M3, jota pitkin ajelimme sitten tuttua reittiä kohti etelää. Fish Hoekin kaupungissa pysähdyimme päivälliselle aitoon italialaiseen pizzeriaan, jossa heitimme juttua kovin puheliaan omistajan kanssa ja yritimme tehdä parhaamme jättää suomalaisista asiakkaista positiivisen kuvan. Tiedä häntä kuinka siinä onnistuimme.

Hannu ratissa.

Matkalla kohti Simon's Townia, juuri kaupungin pohjoisrajalla alkoi Timo yhtäkkiä huutaa kuin satamahinaaja, joten oli parasta päästää hänet ulos autosta ja seurata perässä sillä hän oli nähnyt kaksi valasta. Jätin auton hätävilkut päällä tien reunaan ja eikös siihen kohta kerääntynytkin joukko muita valastarkkailijoita, jotka seurasivat autoamme kotvan kuluttua siirtäessämme sen eräälle parkkipaikalle parempaan paikkaan. Olemme olleet paikalla vasta kaksi päivää ja olemme spotanneet valaita kumpanakin päivänä. Minkälaisia "valashulluja" meistä kenties tulisikaan jos asuisimme täällä jatkuvasti kun vasta toisena päivänä käyttäydymme jo ihan kokeneen valastarkkailijan tavoin.

Ennen tämän osan kirjoittamista kävimme vielä tarkistamassa huomisaamun (kolmannen) aamiaispaikan sijainnin ja nyt sitten vain sijoittelemme joitakin kuvia tänne jutun sekaan ja siirrämme sen palvelimelle teidän kaikkien luettavaksenne. Toivottelemme tääältä kaukaa miellyttävää viikonloppua!

Takaisin