Make your own free website on Tripod.com

MATKAPÄIVÄKIRJA - MAANANTAI 2.10. Four of the Big Five...only :(



Normaali aamu ja aamiainen samassa paikassa kuin eilen, tänään tosin vain kuistin sijaan sisätiloissa, sillä vaikka aamu valkeni aurinkoisena ja puolipilvisenä, niin Simon's Townin talvi on juuri päättynyt ja sen havaitsi lämpötilassa. Tässä vaiheessa voin kertoa että olimme valveilla sunnuntain ja maanantain välisenä yönä kaupungin ulkopuolella missä eivät katuvalot häikäise. Yritimme tähyillä eteläisen pallonpuoliskon tähtitaivasta, joka on totaalisesti eri näköinen kuin se mihin on tottunut koto-Suomessa. Ensinnäkin kuu on kumman "väärässä" asennossa ja sitten kaikki normaalit tähtikuviot ovat kadonneet ja tilalle on tullut outoja tähtiä. Tavoitteena oli löytää Etelän Risti mutta ilman tähtikarttaa sen tunnistaminen oli hankalaa, vaikka nyt jälkikäteen kun saimme hotellin neuvonnasta kopion kartasta, niin iloksemme totesimme olleemme oikeissa tähdissä. Emme vain olleet osanneet yhdistää niitä toisten saman kuvion tähtien kanssa.

Klikkaa kuva isoksi
Fairy Glen Game Park.
Olimme jossain vaiheessa täällä hankkineet esitteitä kaikenkarvaisiin paikkoihin, mukaanlukien lähimmät ns. Game Park-puistot, joissa luvataan nähdä The Big Five eli Afrikan mahtavimmat eläimet. Päädyimme ajatukseen käyttää yksi päivä eläinten parissa ja niin sitten vaivasimme jälleen kerran hotellin vastaanottoa ja pyysimme heitä tarkistamaan Fairy Glen-puistosta onko heillä vapaita safariaikoja tänään. Saimme tietää että klo 14 olisi ja että tuntia ennen sitä tarjoiltaisiin vielä lounas joka kuului paketin hintaan. Siispä auton rattiin ja kartat ja esite mukaan. Jouduimme jossain vaiheessa kysymään erään sairaalan porttivahdilta neuvoa paikan löytämiseen sillä opaste esitteessä oli sen verran puutteellinen että olisi pitänyt olla paikallinen löytääkseen sen avulla perille. Lopulta kuitenkin saavuimme portille ja maksoimme maksun ja huristimme puiston keskellä olevalle majatalolle. Saimme lämpimän tervetulotoivotuksen ja tiedon, että tänään oli käynyt myös ruotsalaisia vieraita.

Lounaalla kuulin sitten naapuripöydästä naapurimaan kieltä ja aterian jälkeen jututin näitä kahta nuorta ruotsalaismiestä heidän lomastaan Kapkaupungissa. Mahtoivat he ihmetellä että törmäävät Afrikan eteläosissa pariin suomalaiseen, joista toinen vääntää heidän omaa kieltään. Olimme ensimmäiset heidän kohtaamansa pohjoismaalaiset koko tuona aikana. Miehet olivat olleet viikon Kapkaupungissa ja tämä oli varsinaisesti heidän ensimmäinen reissunsa sen ulkopuolelle. Kerroimme omista tekemisistämme ja saimme kuulla ennen miesten lähtöä, että he suunnittelevat vierailua jollekin viinitilalle...niin saatamme mekin tehdä.

Klikkaa kuva isoksi
Safarimatkalla.
Klikkaa kuva isoksi
Liejukko eli ajotie.
Oppaamme Deoni odotteli vielä paria muutakin kävijää, mutta koska heitä ei kuulunut niin saimme sitten kavuta jeepin (todellisuudessa Landroverin) lavalle ilman muita matkustajia ja lähdimme puistoon. Alun etsinnän jälkeen löytyi Etelä-Afrikan kansalliseläimet Springbok-gasellit sekä jokin oudolta vaikuttanut antilooppilaji. Reissu eteni ja näimme kaksi ja puoli vuotta sitten tapahtuneen metsäpalon jälkiä Protea-pensaissa, joita oli kaikkialla. Kasvi tarvitsee luonnonolosuhteissakin tulen apua, jotta sen palonkestävästi "pakatut" siemenet halkeaisivat ja niillä olisi mahdollisuus juurtua. Opas kertoi seuraavaksi termiiteistä, joidenka pesiä näkyi siellä täällä. Sitten tulikin jo vastaan ensimmäiset eläimet noista viidestä isosta, eli sarvikuonot. Otukset olivat kai päiväunilla, mutta heräsivät, nousivat ja tulivat auton lähelle, josta niitä oli helppo kuvata. Jätettyämme sarvikuonot saimme katsella seeproja, antiloopeja, joiden joukkoon mahtui myös yksi gnu.

Klikkaa kuva isoksi
Ketkäs siellä taustalla luuraavat?.
Ajon jatkuessa välillä kovinkin sateiden urauttamalla väylällä saavuimme laaksoon, jossa kaksi nuorta kirahvia nautiskeli lounastaan lehtipuumetsän keskellä syöden puista lehtien versoja. Pysähdyimme melko pitkäksi toviksi niiden luo ja kuvasimme sen minkä kameroista vain irti saimme. Oppaamme halusi myös ikuistaa meidät samaan kuvaan yhden kirahvin kanssa ja käytti siinä Timon kameraa onnistuen vallan hienosti hommassa. Meidän piti mennä sitten puhveleiden luokse, mutta tie oli siinä kunnossa, että jouduimme palaamaan jo ajamaamme reittiä takaisin ja näin tyydyimme aikaisempaan näkymään kyseisistä eläimistä, tosin melko kaukaa. Kasassa oli nyt jo kaksi viidestä isosta, sillä kirahvit eivät kuulu tähän joukkoon. Melko pian saavuimme leijona-aitaukselle ja koska tilan ajoneuvot ovat avoimia, niin ohjelmaan ei kuulu meno samaan aitaukseen eläinten kuninkaan kanssa vaan ihailimme yhtä urosta ja kahta naarasta turvallisesti aidan takaa. Oppaamme tosin meni kameroidemme kanssa vierailta kiellettyyn aitauksen osaan ottaakseen meille hyviä kuvia.

Ennen neljännen suuren näkemistä kävimme vielä alueen rauhallisessa osassa pikavisiitillä ja näimme sinne rakennetun siron kappelin, jonka rakentamisessa, niinkuin kaikkien muidenkin rakennusten materiaalina oli käytetty luonnonkiveä. Palattuamme hyisen kylmän ilman johdosta takeista huolimatta hytisevinä takaisin majatalolle menimme vielä tervehtimään kahta rauhallista norsua, jotka huonon sään johdosta oli siirretty sisätiloihin erityiseen niille rakennettuun talliin. Meillä oli mahdollisuus myös ruokkia norsuja sekä taputella niitä kärsästä. Ruokkiminen oli yksinkertaisuudessaan jonkinlaisten ruokapellettien kaatamista kärsän aukoista sisään ja sitten norsu vei kärsän suuhunsa.

Klikkaa kuva isoksi
Klikkaa kuva isoksi
Klikkaa kuva isoksi
Klikkaa kuva isoksi
Klikkaa kuva isoksi
Klikkaa kuva isoksi
Tämän jälkeen keskustelimme hetken oppaamme kanssa ja opetimme häntä sanomaan "näkemiin", jonka mies nopeasti oppikin. Sitten olikin siirtyminen autoon ja sen lämmittimen säätäminen normaalia korkeammalle, jotta pienet vilun väristykset saataisiin loppumaan. Nopeasti saimmekin autoon 25 asteen lämmön ja saatoimme aloittaa matkan kohti Simon's Townia. Toyotamme tarvitsi kuitenkin lisää menovettä, jonka vuoksi pysähdyimme ensimmäisellä huoltoasemalle. Tankkaaminen täällä olikin meille varsinainen elämys, sillä emme koko aikana nousseet autosta ulos kertaakaan vaan aseman henkilöstö palveli meitä auliisti ensin tankkaamalla auton ja sitten pesemällä lasit sekä auton nelikätisesti. Kun vielä maksaminenkin hoitui ikkunan avaamalla, niin katsoimme saaneemme sellaista palvelua, että jätimme mielellämme runsaan tipin, josta miehet iloisena kumartelivat.

Matka hotellille sujui aluksi sen suuremmitta ongelmitta, mutta lähempänä Kapkaupunkia jouduimme todellisen ruuhkan kouriin ja matkanteko hidastui kävelyvauhtiseksi välillä pysähtyen kokonaan. Aikamme jonossa köröteltyämme pääsimme lopulta eteläänpäin johtavalle moottoritielle ja saatoimme nostaa vauhdin normaaliksi. Päivän kokonaissaldoksi voisi laskea pienen pettymyksen viidennen "ison" puuttuessa, mutta saatoimme silti nauttia päivästä täysin siemauksin, sillä ymmärrämme että gepardi tarvitsisi suuremman alueen voidakseen hyvin ja siksi sitä ei puistossa nähdä.


Takaisin